Talvinuotio

tiistai 25. marraskuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miksi tulen tuijottaminen on niin kiehtovaa? En äkkiseltään keksi mitään muuta asiaa, mitä jaksaisin kerta toisensa jälkeen istua ihmettelemään. Katsoa tulen sisälle, sanomatta mitään. Kuunnella palavan puun rätinää, nauttia nuotion lämmöstä ja savun tuoksusta, seurata ilmassa leijuvia kipinöitä. Maagista. Olen monta kertaa miettinyt, mistä tuo veto johtuu.

Onko joku, jonka sielua elävä tuli ei väräytä?

Viikonlopun pihanuotiolla hävitettiin puuroskaa ja muuta näppärästi palavaa tavaraa. Meillä asuu mies, joka tykkää polttaa kaiken nuotiolla. (Mikälie pohjalainen nuotiogeeni) Ja toinen, joka mielellänsä vaan seisoo siinä vieressä – ja tuijottaa. Täydellinen kombo.

Muutenkin, huolimatta siitä, että päivään on mahtunut kaikenlaisia kommelluksia, tunnelma on kohdallaan. Elämä on oikeasti tosi mukavaa. Ei täydellistä, mutta mukavaa.

Taidan himmentää valot, sytyttää kynttilät ja olla hetken tekemättä mitään.

10 minuutin stailaushaaste

maanantai 24. marraskuu 2014

Palataan hetkeksi kuukauden takaiseen viikonloppuun, Bloggers’ Inspiration Dayhin ja siellä Indiedaysin ja HobbyHallin stailaushaasteeseen. Olin yhdessä blogikollegojeni, Emilian ja Mintun kanssa starttaamassa haastetta, tietämättä etukäteen sen kummemmin, mikä meitä odottaa.

Ilmaannuin tyylilleni uskollisena paikanpäälle aavistuksen myöhässä, Emilian ollessa jo täydessä touhussa. Vuoroani odotellessa sain hetken pyöriä hyllyjen välissä ja tutustua tarjontaan. Ideana siis viritellä paikalle tuotujen HobbyHallin tykötarpeiden avulla oman näköiseni makuuhuone. Seasta löytyi paljon myös lämpimän punaisia, jouluisia tekstiilejä, mutta käsi hakeutui automaattisesti sinne, mikä tuntui omimmalta…

hobby hall stailaus rillan koti (2)

… neutraalin pehmeisiin sävyihin, harmaaseen, valkoiseen ja beigeen, maustettuna ripauksella kiiltoa.  Beigen väristen pellavalakanoiden pariksi hohtavaa harmaata samettia, tyynyihin samoja sävyjä, eri kuvioissa. Yhdistelen mielelläni erilaisia elementtejä keskenään, kunhan se jokin punainen (tai harmaabeige) lanka sieltä seasta löytyy.

Rouhea, kulutettua metallia oleva sivupöytä toi mukavaa kontrastia kiiltävään mattoon ja samettiseen päiväpeitteeseen. Eniten taisin ihmetellä kipposten kanssa. Valinnanvaikeus oli suuri!

Huomaan myös itse sopivani makuuhuoneeseen kokoharmaissani erinomaisen hyvin.. :)

hobby hall stailaus rillan koti (4) OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA hobby hall stailaus rillan koti (3)

Vajaa 10 minuttia epämääräistä sovittelua ja pyörittelyä ja .. valmis! Jos kippojen ja kuppien kanssa säätämistä ei lasketa, homma olisi ollut selvä huomattavasti lyhyemmässä ajassa.  Se perinteinen viimehetken paniikki.

Mutta, tässäkin kampanjassa on kilpailu!

Kampanjasivuilla on näytillä kaikki makuuhuonestailaukset ja äänestämällä suosikkiasi osallistut Koodin flanelliruutupussilakanasetinja flanellialuslakanan kahdelle, sekä kahden Iittalan Taika-mukin arvontaan (palkinnon arvo 117,70e).

hobby hall stailaus rillan koti (1)

Takinkääntäjä nahkavaatteissa

sunnuntai 23. marraskuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJos joku olisi sanonut mulle pari vuotta sitten pukeutuvani samanaikaisesti nahkahousuihin ja -takkiin, reaktio olisi ollut lähinnä pieni naurun tyrskähdys ja päänpudistelu. Samanlaisen tilanteen muistan yläasteelta, kun käsityönopettaja veikkaili meidän kaikkien pukeutuvan ruskeaan tulevana keväänä. Hihiteltiin porukalla, typerin ajatus ehkä ikinä – ruskea, yök!! Siis tämä oli niinä aikoina, jolloin neonvärit olivat pinnalla EKAN kerran. Huh, mun yläasteesta on hetkonen aikaa…

Mutta se nahka. Takissa ja housuissa, vähän erilaisena pintana. Pöksyjen mattamaisuus tuo ehkä enemmän mieleen vahatun farkun, kuin nahkapinnan? Kenkien ja laukun mokka taas näyttää näiden rinnalla aivan toisenlaiselta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERANäitä “en ikinä”-ajatuksia on ollut matkan varrella muitakin. Muistan kuusi vuotta sitten hankkineeni ensimmäiset pillifarkkuni (en ole ihan varma, oliko mulla sellaisia 80-luvulla…) ja vaikka näin jälkikäteen ajateltuna, ne olivat varsin väljät sellaiset, oli niissä oli alaston. Vähän kuin olisin lähtenyt pitkissä kalsareissa liikkeelle.

Tällä hetkellä taidan irvistellä vahvimmin kirkkaille väreille – kaikelle, mikä poikkeaa tästä normaalista neutraalin pehmeästä väriskaalastani. Tämän siis sanoo henkilö, josta löytyy todistusaineistoa kirkkaan vihreissä, punaisissa, neonväreissä, oransseissa ja sähkönsinisissä vaatekappaleissa. Että, never say never. Ehkä sitä on takinkääntäjä tässäkin asiassa.

Löytyykö teiltä ehdottomia ei-juttuja pukeutumisen suhteen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA(nahkatakki Soaked in Luxury, neule Repeat Cashmere, housut Just Female,
kengät ViaVai, laukku Balenciaga, huivi by Malene Birger)

Ikä, perkele

lauantai 22. marraskuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omat synttärit ovat kulman takana, taas mittari käännähtää eteenpäin. Pistää miettimään näitä vuosia. Omia vuosia, toisten vuosia ja sitä, miten me niihin suhtaudutaan. Miksi se on niin herkkä aihe? Sopivaa tavaraa mielensäpahoittajalle. Ensin ollaan liian nuoria. Sitten yhtäkkiä liian vanhoja. Ja jos ollaankin omasta mielestä sopivan ikäisiä, nuoremmille se on sopiva tölväisyn kohde. Ja kun vuosien päästä katsellaan aikaa taaksepäin, huomataankin, miten nuoria sitä oltiinkaan silloin “keski-ikäisenä”.

Naisten maailma on täynnä kirjoittamattomia sääntöjä. Ei saa pukeutua liian nuorekkaasti, ettei yritä liikaa, se on säälittävää. Ja klassisuus keski-ikäisellä, se sitten onkin mummomaista. Tulisi löytää täydellinen, persoonallinen välimuoto siitä jostain välistä. Homssuisuus on parikymppisellä sööttiä ja persoonallista, yli kolmekymppisellä sitä, ettei vaan välitä. Lapset ei saisi näkyä kropassa, jokaisen tulisi treenata aktiivisesti, mutta tietysti niin, ettei näyttäisi kuivakalta. Hiukset ei saa olla liian pitkät (nuorekkaat), muttei liian lyhyetkään (mummot). Tosin ei se polkkakaan, kun sitä on nyt kaikilla. Ja auta armias, jos tulee niitä ryppyjä! Se lisää biologista ikää ainakin kymmenellä, välittömästi. Nelikymppisestä tulee viisikymppinen ja näin pois päin. Käyttäytymisnormeista puhumattakaan.

Mikä meitä naisia vaivaa?

Julkisuuden henkilöitä ruoditaan (sosiaalisessa)mediassa armottomasti. Kate Mossin “ryppyiset” polvet pääsivät otsikoihin hänen 4kymppisillään. Madonna piilottaa 50+vuotiaat kätensä hanskoihin (ja voi.. se kerta kun ne unohtuvat…). Tiedättekö, näitä kuvasuurennoksia, mihin on rengastettu järisyttävä ongelmakohta. Nappaillaan kuvia meikittömistä hollywoodstaroista ja irvaillaan. Ja kuka näistä intoutuu eniten? Me toiset naiset tietysti. Se, että kauhistellaanko näitä kuvia, vaiko huokaistaanko “ai sekin on ihan tavallinen kuolevainen”-tyylillä riippuu kai katsantokulmasta. Parikymppinen minä olisi kauhistellut…

Lehdet ovat täynnä nuoruutta ja meille aikuisille myydään vaatteita nuorten naisten päältä. En tiedä. Eikö me ostettaisi niitä, jos ne olisi puettu ikäisillemme? Ja kenellä on oikeasti varaa ostaa mitäkin? Opiskelijalla vai aikuisella työssäkäyvällä ihmisellä?

Kampaajan tuolissa yritän selailla lehdistä hiusmalleja, joissa kampaus olisi ikäiseni ihmisen päässä. Ei löytynyt. Ja ne kosmetiikkamainokset, missä oikeasti ikääntyneet julkimot myyvät meille nuoruutta purkissa, nekin kuvat on rankalla kädellä photoshopattu.

Onko tähän ihan pakko alistua? Tuskin olen ainoa, jota asia mietityttää?

Noh. Yksi asia on varmaa. Olen ihan sama ihminen, kuin 20 vuotta sitten. Vähän fiksumpi, avarakatseisempi ja ennenkaikkea monta kokemusta rikkaampi vaan.