Valmis! Se lilja/kurjenmiekkapenkki heti tuossa takakuistin oviaukon tuntumassa nimittäin. Tälle päivälle on haettu muutama peräkärryllinen multaa, kaivettu nuo tähän tulleet perennat toisesta paikasta pois, siirretty sellaiseen kohtaan, jossa ne näen useammin. Sekaan haudattu vielä viitisenkymmentä kappaletta gladioluksia. Katsellaan niiden kukkia sitten loppukesästä.

Pihahahmotelmissani piirtelen mielelläni kaarevia linjoja. Niissä on jotain kovin kiehtovaa, saavat askeleen tuntumaan kevyemmältä ja  olon notkeaksi. Joojoo, ihan totta :) Samaa kaareva linja jatkuu kiveyksen kulmissa, eteläpäädyn istutuksissa ja tulevassa hiekkapolussa.  Mun mielestä pihassa on mukava löytyä “huoneita”, en halua nähdä kaikkea kerralla vaan tehdä mutkan takaa uusia löytöjä. Eikä se vaadi edes tuhottomasti lääniä, pieneenkin pihaan saa samaa tunnelmaa aikaiseksi.

Sama kuvana. No. Ei se ihan valmis ole – mukulakivireunus puuttuu. Odottaa sitä huomenna saapuvaa kivituhkakuormaa. Suodatinkangas, kivituhka ja mukulakivet päälle. Toivotaan, että meidän kivituhka-/multakuormapaikan eteen parkkeerannut Latvian rekkareissa oleva mersu ymmärtää siirtyä siihen mennessä muualle…

PS. Nuo kuvissa usein vilahtavat puutarhakalusteet ovat ikivanhat. Ensimmäisestä omasta asunnostani, jonka ostin heti ensimmäisen työpaikan saatuani. Halvimmat, mitä löysin :) Jotain kovasti nostalgista niissä. Mitä nyt pöydästä yksi puuosa on hieman lahonnut…

Tämän lauantain, lämpimän ja aurinkoisen päivän saavutuksia:

- vuoden ensimmäiset rusketusrajat
- 35 metriä kantattua istutusaluetta
- seitsemän ruukullista kesäkukkaistutuksia
- yksi kirsikka- ja kaksi luumupuuta pihalle lisää
- nysäksi leikatut kynnet – jotka silti näyttävät multaisilta
- muutama kauppareissu
- kesäkeittiön avajaiset
- taas lisää pihasuunnitelmia
- pihastrereoiden kaivaminen naftaliinista

Vaikka töitä on tehty tuntitolkulla, olo on superhyvä ja levännyt. Mukana vahva tunne siitä, että oman elämän palaset ovat juuri oikeilla kohdillaan. Onnellinen :)

Päällä tyttäreni mulle netistä bongaama Sofie Schnoorin neule, löytyy ainakin täältä. Superihana, kevyt neuletakki, täydellinen tällaiselle kaikista siivekkäistä tykkäävälle pihahipille :) Ja kuulemma ihan mun näköinen, sanoo 13v!

Siivekkäät mielessä on rakennettu myös eteläpäädyn istutusalueiden laajennussuunnitelmaa. Sitä perhospuutarhaa nimittäin… Katsotaan, opiskeltu on ainakin kohtuudella asiaa :)

Lupasin olla pihahörhöilemättä, mutten ihan pystynyt. Ei mulla muuten olisi ollut mitään muuta sanottavaa kuin “uusi neule”. Jospa tämä kombinaatio kelpaa…

Pihahommista pakko mainita vielä, että ovat kyllä ihan täydellistä hyötyliikuntaa. Nurmikon kanttaus, kanttaajan päälle pomppiminen ja nurmen kaivelu saavat tämän toimistotyöntekijän kropan kiittämään.

Nyt, euroviisukisakatsomoa virittelemään! Hauskaa iltaa teillekin :)

Nyt ei kyllä pyöri mielessä mikään muu, kuin puutarha. Vaikka tuolla sataa, ilma muuttui viileäksi ja nihkeänkosteaksi, en malta olla ihastelematta ikkunasta ulos vihertyvää maisemaa. Ehdottomasti yksi parhaita puolia tässä pihassa korkeuserojen lisäksi ovat nuo tonttia ympäröivät ikivanhat puut. Sellaisia ei saa rahallakaan!

Keleistä viis, luvassa on varsinainen lapioviikonloppu. Maanantaina  tulossa yhdeksän tonnia  kivituhkaa etupihalle, sitä ennen pitäisi kaivella jokseenkin paljon nurmikkoa pois tulevan polun/kivituhka-alueen alta. Nurmikko tuntuu vähevän meillä vuosi vuodelta… Tuota polkua on suunniteltu viimeiset ties miten monta vuotta. Olen monasti istunut yläkerrassa, makuuhuoneen ikkunan alla piirrellen tuota mielessäni. Tuskin tarvitsee vakuutella, että saan tästä pihahörhöilystä ihan hirvittävät kicksit :D

(ao. kuvassa pientä, pientä ideaa… päivältä, jolloin maisemasta puuttui se vihreys)

Tein muuten tänään ensimmäisen kesäkukkaostosretken (no, okei, toisen). Ihanan vaarallisesti lähikulmilla sijaitsevaan kesäkukkamyymälään oli ilmestynyt taas kerran heliotrooppeja. Paras perhoskesäkukka ja tuoksuu valloittavalle. Siitä se sitten lähti, takapaksillinen ruukutettavaa! Sellainen pintaraapaisu vasta :)

Vaan nyt, merellinen paella ja viileä valkoviini kutsuu! Meillä on ollut mies keittiössä-ilta. Mun ei tarvitse kuin mennä ja istua alas :)

Mukavaa perjantai-iltaa!

PS. Seuraavassa postauksessa lupaan olla pihahörhöilemättä.

Osastoa “experimental cooking”.

Kaikista vuohenputkikommenteistanne intoutuneena päätin kaivella esille jonnekin arkistoimani vuohenputkipastan reseptin. Sellainen lehden reunasta repäisty artikkeli, jota en ollut koskaan kokeillut. Löysin tuon ja siinä oli pastaa, öljyä ja vuohenputkea. Vähän suolaa ja pippuria. Voi tylsyys. Mietin, minkälaisen vastaanoton tällainen heinäpasta saisi mieheltäni ja päätin viritellä aiheen tiimoilta jotain aavistuksen ruokaisampaa. Seassa oltava lihaa. Päädyin kanaan.

Sitä ennen, pihan perälle tuoretta, nuorta vuohenputkea noukkimaan…

Kana-vuohenputkipasta

Tarvitset (n 5 hengelle):
400g maustamattomia kanan rintafileitä
2 punasipulia ohuina suikaleina
1dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina
100g vuohenjuustoa
1/2dl pinjansiemeniä
vihreää pestoa
mustapippuria
suolaa
1 limen mehu
2-3dl silputtua vuohenputken lehteä

500g fettucineä

Irroittele vuohenputkista lehdet, huuhtele runsaalla vedellä  ja hienonna ne. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja siirrä syrjään (palavat muuten tosi helposti, kannattaa olla tarkkana). Leikkaa kana suikaleiksi ja kypsennä, mausta pestolla ja pippurilla, maun mukaan aavistus suolaa. Kuullota sipulisuikaleet aurinkokuivattujen tomaattien kanssa samassa öljyssä. Yhdistä kana, sipuli ja aurinkokuivattu tomaatti. Purista päälle limen mehu. Yhdistä pastan kanssa kana-sipuli-tomaattiseos, hienonnettu vuohenputki (näitä ei siis kypsennetä ollenkaan) ja pinjansiemenet.

Yhdistä pastan kanssa, murustele annoksen päälle vuohenjuustoa ja rouhaise myllystä aavistus mustapippuria ja suolaa.

Uskotteko, että oli tosi, tosi hyvää!? Seuraavaksi sitä peruna-vuohenputkisosekeittoa tekemään… Tuo vuohenputken maku on hirmu mieto. Muistuttaa etäisesti sellaista sitruunaista persiljaa. Minun suussani ainakin. Kannattaa ehdottomasti siis kokeilla, olettaen tietysti, että varmasti tuon vuohenputken tunnistaa.

PS. En kertonut perheelle etukäteen, mitä tuo vihreä roska ruoan seassa on. Maistui siis loistavasti jokaiselle :)