Aikansa kutakin

torstai 03. syyskuu 2015

kuva1

Olen mielessäni kirjoittanut tämän postauksen lukuisia kertoja vuosien varrella. Milloin blogimotivaation puutteessa, milloin luettuani jonkun itseeni kohdistuvan tylsän keskusteluketjun pätkän tai milloin sellaisena hetkenä, kun kaikki tähän liittyvä on tuntunut vaan liialta. Jättänyt sen silti tekemättä ja jatkanut eteenpäin.

Nyt tällä kertaa, reilun kuukauden tauko blogistaniasta, siihen käytetyn ajan vapautuminen kaikkeen muuhun ja tunne siitä, että blogittomuus on mukavampaa kuin blogin pitäminen on saanut minut tekemään päätöksen. Tämä homma on osaltani nähty.

kuva3

En tiedä, oliko se kuusi vuotta bloggaamista sopiva määrä, jotta voisin kokea jääväni blogieläkkeelle? Luopua jostain, mikä on ollut iso osa elämääni vuosikaudet. Jostain, mikä on antanut enemmän kuin ikinä osasin kuvitellakaan, tarjonnut elämyksiä, kokemuksia ja  ystävyyssuhteita. Ollut elämäntapa.

Tiedän jo nyt, että montaa asiaa tulee ikävä. kuva4

Kaikki tämä ilman mitään draamaa – hyvissä, mutta vahvasti haikeissa tunnelmissa. Taustalla vahva tunne siitä, että haluan takaisin sen ripauksen yksityisyyttä, minkä koen bloggaajana antaneeni pois. Tutuille terveisiä, että jos jatkossa haluaa tietää mitä minulle kuuluu tai mitä puuhailen, on parempi soittaa. Ja jos ei sitä puhelinnumeroa löydy, ehkä ei ole tarvis tietääkään :)

kuva6

Isot ja lämpimät kiitokset Indiedaysin väelle kaikista niistä tilanteista ja mahdollisuuksista, joita en ikinä olisi muuten kokenut, hulvattomista hetkistä puhumattakaan, teitä tulee iso ikävä!! Ja miehelle iso halaus valokuvaustuesta, ilman sitä en olisi tullut toimeen :) Ja ne kaikki ihmiset, joihin olen blogin kautta tutustunut… Voi haikeus. Toivottavasti muistatte, että minä en häviä mihinkään, blogi vaan.

kuva5

Ja mitä sitten aion tehdä tällä kaikella vapautuvalla ajalla? Annan sen perheelle, lapsille, liikunnalle, ystäville, lukemiselle, sohvalla makoilulle, siivoukselle, kokkaamiselle ja nukkumiselle. Noin suurinpiirtein.

Enkä myöskään aio sanoa, etten ikinä enää aloita uutta blogia. No, en oikeasti aio, mutta elämässäni nämä ”en enää ikinä koskaan”-hokemat ovat kaikki toteutuneet päinvastaisina. Ehdottomuus on pahasta suurimman osan asioita suhteen.

Blogi siis häviää jonkin ajan kuluttua, samoin fb-sivut. Instagram-tilini suhteen en ole onnistut tekemään vielä päätöstä, toistaiseksi siis se hengissä, mutten uskalla vannoa senkään jatkosta mitään.

Minä kiitän teitä kaikkia lämpimästi näistä vuosista, seurasta ja siitä, että teitte tämän mahdolliseksi. Ilman teitä, ei olisi ollut Rillan Kotiakaan <3

kuva2

Tauon paikka

maanantai 20. heinäkuu 2015

shampanjaa ja vaahtokarkkeja

shampanjaa ja vaahtokarkkeja

shampanjaa ja vaahtokarkkejaOlette ehkä huomanneet, että täällä suunnalla puhti blogin pitämiseen ollut viime kuukaudet vähissä. Se osasto ”kaikki muu” on vetänyt pidemmän korren ja blogille ei ole jäänyt intoa, energiaa, eikä aikaa. Ja kun näin käy, silloin tulee ottaa asioihin hieman etäisyyttä, jäädä blogilomalle. En ihan tarkkaan tiedä, minkä mittaiselle, enkä edes sitä, tulenko tänne käväisemään lomallani. Tiedän vaan, että nyt on tauon paikka. Silläkin uhalla, että te kaikki siellä ruudun toisella puolen häviäisitte taukoni aikana… 

Toivottelen teille iloisia heinäkuun päiviä ja toivottavasti näemme vielä!

PS. Instagram-tilini pysynee lomaillessanikin hengissä, löydyn sieltä yllätyksellisesti nimellä ”rillankoti