Mun ensimmäisiä konkreettisia muistoja ystävyydestä – tai ystävän puuttumisesta on ala-asteelta, tokalta luokalta. Kesän aikana paras kaveri oli muuttanut Loviisaan, hiukset leikattu lyhyeksi (jotta vahvistuisivat) ja molemmat etuhampaat pudonneet… Sosiaalinen katastrofi 7-vuotialle. Muistan vieläkin, miltä koulun punaiset tiiliseinät näyttivät välituntisin. Muistan myös, miten pyysin äitiä ostamaan mulle hyppynarun, että saisin välitunneilla kavereita.
Ja sitten löytyi se yksi, tosi ystävä, toinen vähän samanlainen. Hampaat sillä taisi olla vielä tallella :)
Ne mun mukana pysyneet ihmiset, ystävät, ovat kaikki kovin erilaisia. Eri ikäisiä, erilaiset taustat ja elämäntilanteet. Joku tarttunut mukaan koulusta, toinen töistä, harrastusten kautta ja … blogistaniastakin :) Uusia ja vanhoja, ja sellainenkin, jonka kanssa on tunnettu “aina”! Usein koen olevani kertakaikkisen surkea ystävä. Kiirettä ja menoa. Ei muka ehdi pitää yhteyttä. Elämäntilanteet muuttuneet ja varmaan me ihmisetkin. Mutta kuitenkin, se tosiystävyys, se kestää senkin. Jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ootte mun mielessä!
Hyvää ystävänpäivää kaikille :)
PS. Se hyppynaruystävä … mun esikoinen kävi juuri hetki sitten viemässä hänen tyttärelleen ystävänpäivämuistamiset – bestiksiä jo toisessa sukupolvessa :)
PPS. Tuo sydämen muotoinen ametistikoru oli mulla kaulassa meidän mennessä naimisiin!
Kauniita kuvia ja ajatuksia <3
Kiitos :)
Ei ne hyvät ystävät katoa mihinkään, vaikkei joka päivä näkisikään tai tulisi pidettyä yhteyttä. Mutta itsekin, tunnen piston sydämessäni siitä, että liian vähän tulee pidettyä yhteyttä…
Muistan lapsuudesta tuon saman, että tukkaa on leikattava, jotta se vahvistuu ja siitä kasvaa paksumpi. :D Ja en ois millään halunnut…
Ihanaa ystävänpäivän iltaa! :)
Oih, muistaa niin hyvin :) Mulla ekalla vielä sellainen ihana pitkä hiirenhäntä ja kyllähän se siitä leikkaamisen jälkeen paksuuntui, mutta se pottatukka oli hirveä :)
Ihanasti kirjoitettu!
:)
Suloisia muistoja, kauniisti kirjoitettu! Kyllä sitä liian vähän tulee pidettyä ystäviin yhteyttä, mutta uskon, että ne ystävät tietävät, että ajatuksissa ovat vaikkei yhteydenpito olekaan tiivistä. Hyvää ystävänpäivää Rilla <3
Niinpä. Ei näitä turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi :) Jotkut asiat ei katoa!
Kiva postaus ystävyydestä! On hienoa että elämän varrelta on tarttunut mukaan ihmisiä, joiden kanssa ystävyys säilyy vaikka aina ei niin yhteyksiä ehtisi pitämäänkään (köh köh, terveisin nimimerkki taas jäi kortit lähettämättä…) Mun hyvä ystävä on ollut jo vuosia työkomennuksella maapallon toisella puolella ja nähdään ehkä kerran vuodessa, mutta silti juttu jatkuu tismalleen siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin… P.S Haa, mä tiesin että mun ois pitänyt saada leikata junnuna hiukset lyhyeksi niin kuin mä aina toivoin, tässä sitä nyt kärsitään ohuista hiuksista kun ei ole lapsena tukkaa “vahvistettu” :)
Hyvää Ystävänpäivää sinullekin!
Minulle oli uutta tuollainen hiusten vahvistuttaminen, kuulosti traumaattiselta. :-) Onneksi se ihana samiskaveri löytyi kuitenkin!
Minäkin olen siitä onnekas, että rinnalla kulkee ystäviä jotka olen löytänyt monista eri paikoista ja ajoista. Pisimmät ystävyyssuhteet ovat minullakin ala-asteelta saakka. Parasta on, että vaikka kaikki elävätkin nyt ruuhkavuosia, niin joka kerta tavatessa voi jatkaa siihen mihin viimeksi jäi.
Näinhän tää menee. Tiedetään ja ymmärretään, onneksi. Heh, sulla oli varmasti jo lapsena niin vahva hius, ettei kellekään tullut mokoma mieleenkään. Muistan, miten se malli erityisesti oli järkyttävän hirveä. Potta :)
Hih, oliskohan tuo auttanut :) Luulenpa, että omalla kohdalla tuo toimi siitä yksinkertaisesta syystä, että vauvatukka meni siinä ja kunnon hius tuli tilalle :D
Eipä tullut kortteja lähetettyä täälläkään. Yritin soitella ja tekstailla. Ja silti tiedän, että yksi jäi… Hitsi. Huomenna paikkaan!
Olipas ihanasti kirjoitettu! Tismalleen samat ajatukset, ne on nämä ruuhkavuodet… mutta tosi ystävät ovat ja pysyvät! Ja kuten todettu, ihan huippua löytää uusia ystäviä ja sielunsisaria ruuhkavuosista huolimatta <3
Aamen :) Ei sitä kuitenkaan ihan joka päivä tapahdu. Eikä ees joka vuosi. Ilo irti tästä!!
Aivan ihana tuo ametistikoru! Ja aivan ihan kirjoitus myös! Mullakin on usein tuo tunne, että en ehdi tarpeeksi huomioida ystäviäni, vaikka haluaisin… mutta toisaalta, kaipa ne tosiystävät tietävät, että mielessä ovat usein kuitenkin. Tietäähän sitä itsekin olevansa monille ystävilleen tärkeä, vaikkei heistä joka viikko kuulekaan :D
Vaikka vuorokausi juuri vaihtuikin ja virallinen <3-päivä on ohi, toivotan sulle ihanaa ystävänpäivää <3